lauantai 9. marraskuuta 2013

Anteeksi

En  sais koskaan luvata, että rupeen postaamaa aktiivisemmin, en kuitenkaa pysty siihen. Taas se nähtii.
Mitäkö kuuluu?
No eipä kauheen hyvää. Tällä hetkellä en jaksais uhrata pienintäkää ajatusta jollekkii blogille, mut täs mie nyt kuitenkii rustaan. Ahistaa, pelottaa, ärsyttää. Mikää ei oo enää varmaa. Mikää ei oo enää niiku aikasemmin.
Miten kaikki voi muuttuu niin nopeesti? Kaikki voi kaatuu yhessä yössä, huomasin sen just.
Valheita, valheita.
Koita  tässä nyt sitte laskee mitää stressii ku entiiä mitä teen. Elämä ei oo tosiaan siis kehuttavalla mallilla. Muutoksia ihmissuhteissa, riitaa, itkua, huutoa,vihasia puheluita. Vielä vähän kyyneleitä.
Ja sitten vielä,  se Anteeksi.
Ehkä tää täst helpottuu, nyt vaa on vaikeeta, en jaksa just nyt mitää ylimäärästä.