torstai 11. lokakuuta 2012

puoltakaan en sun kivustas voi tietää, sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää

Jotenki musta tuntuu, että postaan kauheen harvoin. Aina silloin ku mulla on ilonen päivä. Silloin ku alotin blogin pitämisen, tein sen päätöksen, että ei 'angstisia' tekstejä. Joten tästkään ei sellainen tule. Yritän aina muotoilla lauseeni niin että te ette ajattele mun potevan huonoa itsetuntoa ja muuta sellasta joka ilta. Kyl mie joskus itekseni mietin, että miks mie oon tällänen ku oon. Aika usein huomaan koulussaki itkeväni. Peitän sen hiusten taakse, rauhotun ja jatkan opiskelua.
Nyt en itke, nyt minuu vaan pelottaa. Paljon. Oon tänää vaan aatellu, että mitä jos. Mie pelkään menettäväni sen tärkeimmän ihmisen mun elämästä. En tiiä mitä teen jos sille käy nyt jotain. Oon ollu ihan sekasin tänää, itkeny pelätessäni. Mun tunteet on sekavat. Miks mie en oo nauttinu sen seurasta aina? miks mie tajuun kaiken niin myöhää?
Ei vielä oo liian myöhästä, vielä on aikaa elää. Huomenna se vasta selviää, onko mitää vakavaa. Mutta tää kaikki on pyöriny mun päässä. Aina välillä sysäsin sen kauemaks, mut aina joku muistutti siitä uuestaa. Mie vaan toivontoivontoivon niiiiin paljon ettei mitää ihan kauheeta oo.

äärimmäisen sekavaa tekstiä, mutta niihä mie oon. sekava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisena, en julkaise asiattomia, loukkaavia tms. kommentteja. Kritiikkiä otan vastaan ja julkaisenkin kommentit joissa asia on kerrottu kohteliaasti ja asiallisesti. kiitos :)